Fulbright-syksyn loppuhuipennus

Palasimme Suomeen jo noin kaksi kuukautta sitten. Minulla oli suunnitelmia jatkaa blogia saman tien toki harvempaan tahtiin, mutta toisin kävi! Palasin heti päivätyöhön, perhearki tempaisi mukaansa, jouluvalmisteluihin meni oma aikansa ja kaikenlaista muutakin uutta on ollut vireillään. Lisäksi tarvitsin selkeästi jonkinlaista irtiottoa projektista ja myös aikaa ihan vain oleskeluun – suurin osa vuodesta 2019 meni loppujen lopuksi tavalla tai toisella matkavalmistelujen parissa ja Yhdysvalloissa vietettyä aikaa lukuunottamatta tein kaiken päivätyön ohessa.

Haluan kuitenkin vähintään summata syksyä muutamalla kirjoituksella ja tavalla tai toisella houkuttaisi projektia myös jatkaa vähintään aiheen seurailun kautta ja ehkä siitä jotain jutunjuurta irtoaisi blogiinkin tai muualle! Tosin aikavyöhykkeen vaihtumisen myötä huomaan, että Twitterissä ei ihan samaan tahtiin tule vastaan uusia uutisia aiheesta, koska yleensä olen linjoilla silloin kun yhdysvaltalaiset kontaktit vielä nukkuvat.

Nyt kuitenkin takaisin marras-joulukuuhun ja viimeisiin viikkoihimme Yhdysvalloissa! Jo ennen matkaamme olin yhteyshenkilöni kanssa sopinut pitäväni esityksen aiheestani osana University of Marylandin kirjaston Steam Salon -tapahtumia, jotka järjestetään STEM-alojen kirjastossa. Ajattelin heti, että puhe olisi hieno loppuhuipennus syksylle. Ja jotenkin asiat lutviutuivat niin, että lokakuun alkupuolella minulla oli loppusyksyyn sovittuna jo yhteensä neljä (4!) luentoa samalla teemalla ympäri itärannikkoa: University of Rhode Islandissa, New York Metropolitan Library Councilissa, University of Marylandissa sekä George Washington Universityssä Washington DC:ssä. Päätin keskittyä aiheeseen, josta Yhdysvalloissa olisi muuten vaikeata saada tietoa eli suomalaisten kirjastojen ajankohtaisiin tekoälyprojekteihin. Aihe oli minulle suhteellisen helppo ja oli toki myös mukava tuoda esiin Suomea tällä tavalla.

Puhettani URI:ssa mainostettiin revontulikuvastolla! En raaskinut luennon aluksi kertoa, etten itse asiassa ole ikinä nähnyt kunnollisia revontulia vaikka olen Lapissa matkustanut aika paljonkin.

Suurimman osan ajasta olin lähinnä ihmeissäni, että miten kukaan tulee pyytäneeksi minua puhumaan (eikö sitä olisi niitä oikeitakin asiantuntijoita olemassa?). Mutta tuntui, että Yhdysvalloissa pidetään akateemisissa ympyröissä jotenkin selvänä, että kaikillahan on joku projekti josta on jotain kerrottavaa myös muille, ja keskusteluissa viitattiin todella luontevasti “sinun työhösi/projektiisi”. Suurin osa kirjaston työntekijöistä ei Yhdysvalloissakaan puhu julkisesti kovin usein opetustilanteiden ulkopuolella, mutta erityisesti omasta urakehityksestään kiinnostuneet ihmiset käyvät konferensseissa ihan eri tahtiin kertomassa työprojekteistaan. Sain myös sen vaikutelman, että yliopiston kirjastot ovat suomalaisia kirjastoja aktiivisempia järjestämään kampuksilla erilaisia tilaisuuksia, joissa puhujana on ihan vaikka yliopiston tai oman kirjaston työntekijät.

Itse tilaisuudet eivät lopulta olleet kovin massiivisia. Yhteensä minulla oli neljässä tilaisuudessa yleisöä ehkä satakunta ja lisäksi yhdessä tilaisuudessa striimin takana kolmisenkymmentä. Kaksi puheista pidettiin melko pienissä neuvotteluhuoneissa eli yleisöä ei olisi edes mahtunut yli kahtakymmentä. Tästä syystä voinkin kertoa, että New Yorkin puheeni oli loppuunvarattu. Yhdessä tilaisuudessa kuulijat koostuivat lähinnä järjestävän kirjaston työntekijöistä, muissa oli paikalla opiskelijoita ja muutamia ulkopuolisiakin. Alun perin odotin tilaisuuksien olevan yleisöltään suurempia, mutta en jäänyt isompia väkijoukkoja alkuunkaan kaipaamaan.

Pääsin myös University of Marylandin infonäytöille!

Puheiden valmistelu vei melko paljon aikaa ja toki etukäteen jännittikin, mutta oli lopulta kuitenkin hieno tilaisuus laittaa syksy pakettiin eräänlaisen loppuhuipennuksen kautta. Kaikki esitykset menivät hyvin, mutta erityisen tyytyväinen olen siihen, että tilaisuuksia oli useampi ja kerta kerralta pystyi parantamaan! Ensimmäinen versio oli kestoltaan turhan pitkä, mutta sen pitämisen jälkeen pystyin paljon paremmin karsimaan sisältöä ja keskittymään kuulijoiden kannalta olennaiseen. Uskon, että kuulijoille jäi myös myönteinen kuva suomalaisista kirjastoista ja olen myös tyytyväinen siihen, miten sain tuotua puheen sisältöön erilaisia näkökulmia ja taustaselityksiä tiettyihin asioihin niin, että näkökulmasta tuli uusien projektien hehkutusta monipuolisempi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *