Kolmasosa Fulbright-syksystä on jo takanapäin! Ensimmäistä kuukautta voisi näin jälkikäteen luonnehtia järjestelykuukaudeksi. Se on mitä ilmeisemmin onnistunut, sillä kalenteri alkaa olla loppuvierailun ajaksi melko täynnä ja erilaiset käytännön asiat alkavat nyt olla kunnossa! Aivan kaikesta byrokratiasta en vielä ole päässyt eroon: seuraavana on vuorossa SSN-numeron hakeminen. Hakulomake saa huokaisemaan, mutta kai tästäkin selvitään. Toisen kuukauden olen mielessäni nimennyt tutkijakammiokuukaudeksi ja kolmannen kiertuekuukaudeksi. Marraskuussa nimittäin tiedossa on Minneapolisissa järjestettävän Fulbright Enrichment Seminarin lisäksi kolme luentotilaisuutta eri puolilla itärannikkoa, johon menen puhumaan. Alkuperäisessä suunnitelmassani ei ollut ainakaan näin monen puheenvuoron pitäminen, mutta kun tällaisia tilaisuuksia tulee vastaan, niihin lienee syytä tarttua!
Ensimmäisen kuukauden jälkeen on hyvä summata muutamia asioita, jotka ovat päässeet jollain tasolla yllättämään:
Sää
Lämpötila Washington DC:ssa on sitkeästi pysytellyt 30 asteen tuntumassa tähän asti, mitä emme todellakaan odottaneet. Tosin emme ehkä lopulta ajatelleet asiaa kovinkaan paljoa, mutta emme myöskään arvanneet päätyvämme suomalaisesta näkökulmasta katsoen aurinkorantalämpötiloihin (ilman sitä läheistä rantaa). Nyt tuntuu, että syksyä on jo ilmassa ja ensi viikolla lämpötilan pitäisi olla 20 asteen tuntumassa.
Alustatalouden sujuvuus
Ainakin Washingtonin tapaisessa kaupungissa on hurjan kätevää (ja kolmen hengen porukalla usein julkisia halvempaa) ajella Uberilla tai sen kilpailijalla Lyftillä. Kotiovelle taas saa tilattua lähes mitä tahansa hämmästyttävän nopeasti ilman toimituskuluja (tosin esim. Amazon Primen kautta tehtyyn Whole Foods -ruokakauppatilaukseen kehotettiin jättämään tippi, vaikka kuljetus olikin ilmainen). UPS-lähettejä tulee vastaan vähän joka nurkalla ja tunnistan jo kotinurkkien vakilähetin ulkonäöltä. Yllättäviäkin palveluja on olemassa: palasimme juuri New Yorkista ja siellä saimme matkalaukkumme päiväksi talteen matkatavaramyymälän takahuoneeseen Vertoe-palvelun avulla ja säästyimme säilytyslokeroiden metsästämiseltä kaupungissa, jossa seuraavaan kiinnostavaan paikkaan tuntui vakiona olevan tunnin matka. Kohta kaksi saa pohtimaan myös asiakkaiden odotuksia kirjastojen ja muidenkin julkisempien toimijoiden eri palveluille. Kuunnellessani edellisessä kirjoituksessani mainitsemiani rekrytointiesityksiä eräs hakija mainitsi, että nykyasiakkaiden on vaikea ymmärtää, miten kirjaston kaukopalvelussa voi kestää päivätolkulla kun verkkokaupoista saa jopa saman päivän toimituksia.
Kierrätys ja kertakäyttökulttuuri
Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla kierrätyksen suhteen, mutta kierrätysmahdollisuudet ovat oikeastaan olleet paremmat kuin kuvittelin. Yliopistolla on joka nurkalla kierrätysroskiksia ja yksi roska-auto käy viikottain hakemassa sekajätteen ja yksi kaikki kierrätettävät jätteet, jotka lajitellaan tarkemmin vasta jätteidenkäsittelylaitoksessa.
Sen sijaan kertakäyttöastioiden määrä hirvittää. Lähes kaikki yliopiston lounaspaikat tarjoavat ateriansa kertakäyttöastioista ja en ole tainnut vielä käydä kahvilassa, jossa olisi tiskattavat mukit. Ainoastaan ravintoloissa, joissa on pöytiintarjoilu, tuntuu olevan oikeat astiat. Kun ajattelee tämän maan mittakaavaa, on jätemäärä melkoinen! Eräässä vierailukohteessa hostini pohti, että heidän työpaikkaravintolassaan on kertakäyttöastiat, koska ei haluta että henkilökunnan työaikaa menisi tiskaamiseen. Vaikea sanoa, mikä on kustannustehokkaampaa, mutta hämmentävä ajatus!
