Miten rahoittaa Fulbright-jakso?

Vuosi sitten katsoin Fulbright MCPD-hakemuksen budjettiliitettä ja mietin, miten ihmeessä sitä osaakin arvioida elin- ja muita kustannuksia maassa, jossa en ole ikinä edes käynyt. Yliopiston yhteyshenkilön, Googlen ja osin puhtaan arvailunkin avulla sain lomakkeen täytettyä. Arvioin koko syksyn kuluiksi koko kolmihenkisen perheen osalta noin 24 000 dollaria, joista yli puolet oli apurahansaajan eli minun kulujani ja loput perheen kuluja. Viimeistään kotiin paluun jälkeen on aika laskea, kuinka hyvin arvio piti paikkaansa, mutta tällä hetkellä veikkaan, että kokonaissumma saattoi jopa olla varsin realistinen.

Headset
Videoneuvottelut ovat yksi keino säästää matkakuluissa. Kuva: Pixabay.

Moneen budjettiin merkitsemääni asiaan on todellisuudessa mennyt enemmän tai vähemmän rahaa kuin arvioin. Suurimmat yksittäiset menoerät meidän tapauksessamme ovat asuminen, ruoka, matkakulut (sekä matkat Suomen ja Yhdysvaltojen välillä että matkat Yhdysvalloissa) sekä lapsen päivähoito. Osa kuluista on sellaisia, joihin ei juuri itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi Washington DC:ssä asuminen ja päivähoito on yksinkertaisesti kallista. Matkakulujen suuruuteen vaikuttaa paljon se, kuinka paljon oma projekti edellyttää matkustamista. Tiedän joidenkin aikaisempien stipendiaattien matkustaneen paljonkin Yhdysvaltojen sisällä, mutta itse teen vain muutaman reissun. Lisäksi päätin pysyttäytyä itärannikolla ja hoitaa verkkokokouksena mahdolliset yhteydenotot kauemmas. Omaa projektiani ajatellen Washingtonin seudulla on kosolti kiinnostavia tapaamistahoja, minkä tiesin jo etukäteen.

Eniten meidät on yllättänyt ruokaan kulunut rahamäärä! Monet käyttämämme perusainekset kuten vaikkapa jugurtti tai vihannekset, matsavat jopa yli tuplasti sen verran, mitä Suomessa. Lisäksi kaikkia omien tuttujen perusruokien aineksia ei saa täältä ja uusien juttujen testailuun kuluu rahaa. Ruokakuluihin varmasti pystyisi itse vaikuttamaan paremmalla suunnittelulla ja käymällä halvemmissa ruokakaupoissa, joihin ei tosin aina ole autottoman helppoa päästä.

Fulbright Finlandin verkkosivuilla on ajankohtaisin tieto apurahojen tasosta kunkin ohjelman kohdalla. Ainakin tämän lukuvuoden osalta MCPD-apurahan suuruus oli sama maksimisumma kaikille riippumatta stipendijakson pituudesta, 13 500 USD. Lukuvuodelle 2020-2021 apurahan maksimisumma on näemmä hieman noussut. MCPD-ohjelman kautta on mahdollista saada viisumi kokonaiseksi vuodeksi, mutta tämä vaatii jo huomattavan määrän muuta rahoitusta kuin itse Fulbright-apuraha.

Kuva: Pictures of money (Flickr, CC-BY 2.0)

Itse Fulbright-apurahan lisäksi muita rahoitusvaihtoehtoja ovat ainakin omat säästöt, muut apurahat sekä mahdollisen perheen rahoituksen tueksi puolison mahdolliset tulot. Itse olen Yhdysvalloissa oleskeluni aikana opintovapaalla enkä saa palkkatuloja, mutta tiedän joidenkin stipendiaattien saaneen myös osan palkastaan Yhdysvaltoihin. Varsinkin jos projektin aihe liittyy läheisesti omaan työhön, tämä lienee ainakin joillakin työpaikoilla neuvoteltavissa. Oma aiheeni liittyy omaan alaani, mutta ei suoranaisesti omaan työhöni. Puolisoni on syksyn mittaan tehnyt etätöitä, lomaillut ja parhaillaan hän on opintovapaalla Suomeen tehtäviä opintoja varten. Opintoja varten hän saa aikuskoulutustukea Työllisyysrahastolta. Itsekin pohdin aikuiskoulutustuen hakemista, mutta totesin, että ainakaan minun kohdallani kriteerit eivät taida täyttyä.

Tutkijat ja väitöskirjantekijät voivat usein viedä työskentelyrahoituksensa myös ulkomaille, mutta ammattilaisille ei ole ainakaan minun tietääkseni olemassa vastaavia tukimekanismeja. Sen sijaan alasta riippuen voi olla olemassa erilaisia säätiöitä, jotka tukevat esimerkiksi konferenssimatkoja tai muita projektia pienemmillä apurahoilla. Itse hain neljää pienempää apurahaa kattamaan Fulbrigt-kauden kuluja, ja onnekseni sainkin kaikilta hakemiltani tahoilta 250-500 euron suuruisen apurahan. Hain apurahaa ammattiliittoni kautta AEK-koulutussäätiöltä sekä kolmelta kirjastoalan säätiöltä tai rahastolta: Suomen kirjastosäätiöltä, Karl E. Henrikssonin rahastolta ja Helle Kannilan rahastolta. Lisäksi hain ja sain erään Fulbright-projektiini liittyvään ammattitapahtuman osallistumismaksuun ammattiliittoni Specian koulutustukea. Minun piti hakea apuraa myös Kansan sivistysrahastolta, mutta deadline pääsi unohtumaan keskellä pahinta lähtötohinaa. Tuo rahoitus olisi kohdistunut vuodelle 2020, joten olisin hakenut sitä projektin mahdollista jatkoa varten. Olin jo etukäteen tietoinen kaikista mainitsemistani säätiöistä ja rahastoista, joten minun onneksi ei tarvinnut käyttää aikaa eri rahoituskanavien selvittelyyn. Hakemusten koostamiseen meni toki aikansa ja Suomeen palattua edessä joulukuussa on edessä raportointia suuntaan jos toiseenkin!

Täälläkin ollessa meillä on Suomessa jonkun verran juoksevia kuluja esimerkiksi asuntolainoista, lapsen päivähoitomaksuista ja puhelinliittymistä. Jos Yhdysvalloissa viipyisi kokonaisen vuoden, Suomen kulujen nollaaminen olisi ollut vielä tärkeämpää, mutta nytkin onneksi saimme ne melko pieniksi ja samalla pystyimme turvaamaan sujuvan paluun meille tuttuun arkeen esimerkiksi lapsen päiväkodin osalta! Kaiken kaikkiaan vähänkin pidemmän ulkomaanjakson toteuttaminen aikuiselta vaatii monellakin tapaa ennakointia ja tärkeä osa ennakointia on talouden turvaaminen matkakassaa kartuttamalla jo mahdollisimman hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vaikka juoksevat kulut saisikin pitkälti katettua apurahoilla ja muilla mahdollisilla matkan aikaisilla kuluilla on puskurivaroja hyvä olla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *